Tags

, , ,

Äitienpäivän jälkimainingeissa haluan koota pari äitiyteen ja naiseuteen liittyvää ajatusta, jotka ovat tulleet vastaani opetellessani tuntemaan Raamatun Jumalaa. Ehkä teen tämän myös uuden tyttövauvani kunniaksi 🙂

Isä, herra, kuningas. Raamattu on täynnä miehisiä vertauskuvia Jumalasta. Hänestä puhutaan miespuolisin pronominein. Ja Jeesus, Jumalan poika, tuli ihmiseksi miehenä. Mutta vertauskuvat eivät lopu tähän.

Niin kuin äiti. Tämä on teema, joka toistuu Raamatun lehdillä. ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla”, itkee Jeesus Jerusalemin ihmisiä (Matteuksen evankeliumi luku 23: jae 37). Profeetta Jesajan sanoin Jumala huutaa: ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaako hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka unohtaisikin, minä en sinua unohda.”(Jesaja 49:15) Ja Jumala lupaa lohduttaa ”niin kuin äiti” (Jes. 66:13).

Jumalaa ja naiseutta pohtiessa minusta on ennen kaikkea kiehtovaa lukea ihmisen alkuperästä. ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (Ensimmäinen Mooseksen kirja 1:27) Mies on kuva Jumalasta. Ja nainen on kuva Jumalasta!

Tähän haluaisin oikein pysähtyä. Montako naisen näköistä maalausta löytyy Jumalaa esittävien  maalausten joukosta? Piirränkö naisellisen kuvan Jumalasta kaikkien miestä esittävien Jumalan kuvien rinnalle? Vaikken niin tekisi, Jumala on jo itse piirtänyt jokaisessa naisessa kuvan itsestään. Ajatella! Jumala piirtää itsestään kuvaa jokaisessa uudessa ihmisessä – myös jokaisessa uudessa naisessa! Kuten uudessa pienessä tyttäressäni 🙂 Mielikuva vanhasta miehestä pilven päällä on niin tiukassa, että ainakin minun täytyy kääntää ajatuksiani ympäri uudestaan ja uudestaan.

Miten minä kuvastan Jumalaa? Olen vastikää synnyttänyt toisen lapseni. Nautin siitä, että voin etsiä esikuvaa äitiyteen naisesikuvien lisäksi Jumalasta. Ruokin, hoidan, hoivaan. Ihailen lastani ja kuinka iloitsenkaan hänestä! Kohta pääsen asettamaan myös rajoja ja vielä minun pitää päästää myös irti ja antaa vapaus. Kaikkea tätä löydän Raamatun Jumalasta. Juuri nyt opin siitä miten suuresti Jumala arvostaakaan vapautta antamalla ihmisen valita myös väärin, vaikka se olisi sydäntäsärkevää.

Mutta olen toki paljon muutakin kuin äiti! Olen nainen miehelleni. Haluan mieheltäni ”ylitse muiden” -rakkautta – mikäs siinä, ei Jumalakaan halua muita rinnalleen 🙂 Sydämeni heijastanee tässä siis taivasta! (2. Mooseksen kirja 20:3, avioliitto on muutenkin usein Jumalan ja ihmisen suhteen vertauskuvana). Mitä olen ystävilleni, siinäkin voin löytää kuvastusta Jumalasta. Jumala on kuin ystävä (esimerkiksi Johanneksen evankeliumi 15:15). Voimani, herkkyyteni, kaipuuni, kipuni, suuttumuksenikin – mikä kaikki niissä kertookaan yhtä paljon luojastani kuin itsestäni? Ah, tästä avautuu kerrassaan kiehtova tutkimuskenttä!

Katkeruuteni ja kateuteni – ne eivät onneksi kerro Jumalasta. Se mitä Raamattu kuvaa synniksi ei kerro Jumalasta, jossa ”ei ole pimeyden häivää” (1. Johanneksen kirje 1:5, synneistä esimerkiksi Galatalaiskirje 5:19-22). Äitinä, naisena, ystävänä – kaikissa rooleissani olen rikkinäinen kuva Jumalasta. Mutta monenlaisen risaisen ja sekasotkuisen keskeltä ja alta saan löytää sisimmästäni jotain niin arvokasta kuin kuvaa Jumalasta! Tämä löytö tuntuu minusta huikealta!

Entäpä toiset ihmiset! Olen joskus huvitellut liikenteessä katselemalla erilaisia ihmisiä ja pohtimalla miten itse kukin kuvastaa Jumalaa. Vanha herkän oloinen rouva tai täynnä energiaa oleva teinipoika. Mitä voin oppia Jumalasta heitä katselemalla? On jotenkin todella iloista ja kunnioitusta herättävää muistaa kuinka jokainen on syvimmältään kuva Jumalasta. Kaikki me niin kovin erilaiset tyypit 🙂

On varmaan syynsä siihen, miksi Jumalasta puhutaan enemmän miestermein kuin naistermein. Enkä otsikostani huolimatta halua olla muuttamassa Jeesuksen opettaman Isä meidän –rukouksen sanastoa.  Haluan kuitenkin muistuttaa tässä ääneen niin itselleni kuin muille, että jumalakuvasta puuttuu puolet, jos siitä puuttuu se vertauskuva, jonka nainen tarjoaa. Jumala ei ole mies. Eikä hän ole kyllä nainenkaan. Hän on enemmän. Mutta vajaita mielikuviamme auttanee ajatus siitä, että taivaasta meitä katsovat silmät, joissa heijastuu niin isä kuin äitikin.