Tags

,

Enpä olisi uskonut, että kaupallinen mainos voi ilahduttaa niin paljon, että kirjoitan sen pohjalta blogitekstin! Mutta niinpä teki Kalevalakorun Kesyttämättömät video (linkki alla).

Olen kironnut usein kauneusmainontaa. Pidän sitä yhtenä pääsyyllisenä niihin karuihin lukuihin, <!–more– Lue lisää >jotka kertovat kuinka moni nainen, ja varsinkin kuinka moni nuori tyttö, kokee itsensä rumaksi tai vähintään ihanuudessaan riittämättömäksi.

Kuvissa on ihmeellinen voima. Miten ne nostavatkaan sisältönsä kuin jalustalle. En osaa selittää mistä on kyse, mutta arvaan jotain: Kuvaan on valittu jokin tai jotain. Se antaa kohteelleen arvoa. Se on valittu katseen kohteeksi, katseen kohteen arvoiseksi.

Olen nähnyt taiteen voimaa. Sitä kuinka taiteella voidaan nostaa ihmisiä esiin ja jalustalle. Kuinka väheksyttyjä ihmisiä voidaan tuoda arvostavasti esiin ja heile voidaan antaa ihmisarvoa.

Mutta voimaa on mainoskuvissakin. Lapsena näin kuvia vain kapeanenäisistä malleista ja pidin omaa pyöreää nenääni vääränlaisena. Kas kummaa mitä tapahtuikaan kun aasialaisia malleja alkoi ilmestyä mainoksiin. Nenäni olikin yhtäkkiä juuri naamaani sopiva! Kun parikymmentä vuotta sitten asuin Nepalissa, oli sydäntäsärkevää kuulla miten siellä tytöt haaveilivat eurooppalaisesta ulkonäöstä tai ainakin vaaleammasta ihosta. Ei tarvinnut kuin katsoa mainoksiin ja televisioon syyn löytymiseksi. Tällä hetkellä suomalaisleidit koittavat saada kuntosaleilla afrikkalaisen takamuksen aikaan. No, ihan kiva, että ihanteita tulee muualtakin kuin pohjoisesta Euroopasta, mutta on tässä jotain surullistakin. ( Well, viimeksi mainitun kohdalla pitää kyllä mainita myös esimerkiksi musiikkivideoiden vaikutus. Kyllä se taidekin osaa…)

Taiteilijat valitsevat yleensä kohteensa varsin toiselta pohjalta kuin mainostajat, joiden tarkoitus on myydä tuotteensa. Taiteilijalla on vapaus pyrkiä jaloihin päämääriin kohteensa kanssa. Mainosten tekijöillä ole samanlaista tarvetta ja ehkä tilaakaan miettiä kuvien vaikutuksia katsojiinsa. Kauneusmainonnan yleisömäärät ovat kuitenkin suuret ja ”galleriapaikat” huikeat: katujen varret, kauppojen ikkunat, tv:n mainostauot, netin maksetut mainospaikat.

Siksi olen ollut surullinen. Voiko karuihin lukuihin itseensä tyytymättömistä tytöistä ja naisista päästä vaikuttamaan, silloin kun mainosmaailmalla ei ole tarvetta muuttaa suuntaansa ja kuitenkin sillä on niin suuri voima. Emme voi käydä edes lähiruokakaupassa saamatta kuvallista viestiä siitä millainen nainen on tänään kaunis. Ja arvostettu.

Niin, arvostettu. Vaikka kauneustuotteilla myydään kauneutta, uskon että niiden myynnin takana oleva suurin voima tulee rakastettavuuden myymisestä. Vaikka kauneudella on oma itseisarvonsakin, ainakin minä itse saan suurimman kauneuteen liittyvän ilon ja kivun siitä tunteesta, kun koen olevani rakastettu tai ei-rakastettu, arvostettu tai ei-arvostettu.

Tunnistatko mistä puhun? Vai miksi ne, jotka kokevat olevansa rakastettuja, kokevat itsensä yleensä myös kauniiksi. Ja ne taas, jotka eivät koe olevansa rakastettuja, eivät koe olevansa kauniita, vaikka voittaisivat mitaleja kauneuskilpailuissa?

Uskon tosiaan, että ihminen, joka kokee olevansa rakastettu ja arvostettu, kokee olevansa myös kaunis. Tarkennanpa. Rakastettuna koen olevani sellainen kuin pitääkin. Voi olla, että joku toinen näyttäytyy ”teknisesti” kauniinpanakin, mutta siihen vertaaminen ei tunnu kipeältä ja on helppo iloita toisen puolesta. Olen juuri se mitä pitääkin enkä vähemmän kuin tuo toinen. Jos taas en koe olevani rakastettu, silloin vertaaminen tekee kipeää. Luulen, että tarvitsisin jotain mitä toisella on, ollakseni rakastettu, arvostettu.

Takaisin kuviin. Jos väittämäni mukaan rakastettu kokee olevansa myös kaunis, mitä väliä on kuvilla? Rakastetaan vain toisiamme. Mutta rakkautta osoitamme myös kuvien kautta. Julkisimme paikoilla olevilla kuvilla ja niiden kohteilla osoitamme julkisesti arvoa. Ne ikään kuin osoittavat yhteisömme arvostusta. Ja mitä enemmän katsomme kuvia, sitä suurempi niiden merkitys ”yhteisön silminä” on.

Kalevalakorun mainos yllätti ihanasti. Siinä osoitetaan arvoa kaikille. Siinä myydään ajatusta, että kovin monenlaiset ovat katseen arvoisia. Olemme rakastettavia ja riittäviä tässä missä olemme. Ja mainos osoittaa, että myös tällä tavoin voi myydä! Myös kaupalliset toimijat voivat laajentaa kuviensa mallien repertuaaria. Tuotteen myymisessä ei tarvitse vedota tunteeseen siitä, että minun pitäisi muuttua kauniimmaksi ollakseni hyväksytty. Myyminen voi pohjautua tunteeseen, että olen hyväksytty ja juhlin sitä! Tästä olen iloinen – niin iloinen, että kirjoitan jopa tämän jutun!

Meistä useimman järki yhtynee sanoihin: kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Mutta yhtyykö kaikkien tunteet ja arvostus oikeasti näihin sanoihin? Arvostammeko aidosti ja oikeasti niin omaa kuin kaikkien vastaantulijoidenkin ulkonäköä? Järjen ja sanojen mahdollisuudet vaikuttaa tunteisiin ovat kovin rajallaiset. Mutta keinoja on muitakin. Esimerkiksi kuvat 🙂

Ihmettelen kuvien voimaa. Ihmettelen niiden kykyä nostaa ihminen arvostetulle paikalle. En osaa selittää miksi niin käy, mutta niin tuntuu silti tapahtuvan. Siksi vetoan nyt kaikkiin teihin ja meihin, joilla on kamera kädessä tavalla tai toisella, vetoan mainostajiin ja naistenlehtien toimittajiin, elokuvien ja videoiden tekijöihin: annetaan yhdessä, tietoisesti ja tarkoituksella arvoa meille kaikille! Vaikutukset voivat olla yllättävän suuret.

Linkki Kesyttämättömät –mainokseen.

(En ole kontaktissa Kalevalakoruun, enkä hyödy heistä tällä puheenvuorollani.)

Suuri fanitukseni valokuvaaja Miina Savolaiselle ja Maailman ihanin tyttö –projektille. http://www.voimauttavavalokuva.net/

Kunnioitukseni myös valokuvaaja Erika Lindille http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/erika-lind-kuvaa-naisia-jotka-eivat-usko-olevansa-kuvauksellisia-olisitko, http://www.studiometsa.com/fi/

Kannatukseni Jennin vaakakapinalle http://yle.fi/aihe/vaakakapina

Ja hymyni Aki Kaurismäelle ja hänen hahmoilleen! http://areena.yle.fi/1-3085840