Elämä ei ole vaaleanpunainen uni. Eikä musta unikaan.

Siinä on ruokaa, joka vastaa nälkääni. Siinä on kauneutta, joka vastaa kaipuuseeni. Ja siinä on kohtia, jotka ovat niin kauheita, ettei niitä haluaisi katsoa kohti. Kohtia, joita ei voi ohittaa sanomalla, ettei mikään ole mitään.

Jumala ei ole vaaleanpunainen uni. Eikä musta unikaan.

Kun Hän tuli ihmiseksi, hän söi sitä mikä piti kalastaa. Kulkiessaan Hän talloi hiekkaa jaloillaan. Ja pääsiäisenä Hän astui mustista mustimpaan. Hylkääminen ja häpeä olivat todellisia. Naulat olivat todellisia. Se mitä kuoleman takana tapahtui, on minulle tuntematonta. Mutta Hän kertoo senkin olleen todellista. Ja jotain mitä vain Hän saattoi kestää. Ja voittaa!!

Pääsiäinen saa minut avaamaan silmäni ja tarttumaan todellisuuteen. Hän, joka koki koko olemuksellaan pahasta pahimman, loistaa yhtä todellista valoaan ja rakkauttaan minun konkreettiseen elämääni.

Ja sinun ❤